Tunari,Drennan on brittiläinen,pääasiassa kilpaongintavälineitä valmistava firma.

_________________
Skitt fiske!!

Luotto meni itsellä sen kolmannen pussin jälkeen tippet ringeihin. Eli täyttä sontaa .
Syy löytyy peilistä en testannut tarpeeksi.

Stren oli luottosiima vuosia sekä soutaen että heittäen. Big gamella on menty soutudööreissä. Stroftia tuli käytettyä pitkään. Platiliakin on kokeiltu.. ja vaikka mitä muuta monoa vuosien varrella.
Fluoroakin on monenlaista.. Nykymerkki kestää vetoa,täysin riittävästi jo 0.33 paksuudessa. Ja hankausta paremmin kuin yksikään mono mitä olen kokeillut. En väitä vaan tiedän kokemuksesta että fluoron takia on tullut rannalle saakka useampi kuin yksi kala... syynä hankauksenkesto. Lisäksi fluoron yksi ihmellisyys on , tuulisolmu aukeaa helposti.. eikä vaikuta läheskään niin paljon kuin monossa vetolujuteen. Tämä on testattu asia ei mutua.
Paskaa fluoroakin on ,joka ei sovellu kuin kaupan ikkunan somistustarpeeksi. Tuli nimittäin ostettua "halvalla".
Egoria olen itse käyttänyt,laiskuuttani en ole merkkiä vaihtanut kun tuohon olen ollut tyytyväinen.

Ps.. Jotain ruskeaa monoa,valkoinen rulla,on edelleen kotona. Tyvimateriaalina tuli käytettyä.

Gamman fluoro ei kestänyt juuri mitään ja meni myös loop-to-loopin lenkin pohjasta poikki kun oli perhosiiman lenkissä suoraan. Siis Whiskey Tango Foxtrot! Vetolujuudet ja solmunkestävyydet eivät parasta luokkaa. Sensijaan kiveenhankaamistestissä (siiman suuntaisesti ja poikittain, kohtuu kova veto päällä) kesti lähes tuplasti versus Trabuccon Tournament Tough. Normipaikoissa ei siis mitään syytä käyttää fluoroa omasta mielestäni, monolla voi turvallisemmin pitää kovilla ja pitää se kala pois niistä harvoista kivistä, jotka voisivat vaarana olla.

Tuo TTT paljastuikin V-mäiseksi tapaukseksi. Suoraa vetoa kestää hyvin, mutta on nirso solmuista vaikka on varsin pehmeä. Verisolmu ja tuplauni eivät toimineet. Kirurgilla sai jonkin verran tilannetta parannettua, mutta solmuhomma oli pettymys muuten oikein kivanoloisesta siimasta. Vastapuolena oli Sufixin XL Strong 0,45mm muistaakseni.

_________________
Oh my God, they're going apeshit! They're going apeshit!
- "Peter Pan"

Pieni tarkennus (kun sattui mun fluorot olemaan kyseessä), pahiten yskähtänyt fluoro oli Climaxin 0,45mm joka pamahti loop-to-loop lenkistä eikä solmusta poikki alle 4,5kg vedolla (Abelin jarru oli vielä mukana). 0,43mm Gamma pamahti solmusta mutta hiukka paremmalla vetäisyllä. Jatkossa myös upponaruissa mulla on perukkeen tyvi 0,61mm monoa johon jatkoksi fluoroa jos kiviä pitää väkisin käännellä, muuten en näe mitään syytä käyttää selvästi heikommin vetoa kestävää fluoroa verrattuna laadukkaaseen monoon. Ja jokatapauksessa, solmujen testaus AINA etukäteen, eri siimat tykkää eri solmuista ja erot voivat olla hyvin, hyvin suuria.

_________________
Lohi, kuin ihminen sohvakaupoilla.

Omassa käytössä luotettavaksi perus perukkeeksi on osoittautunut Egor 12' kartioperuke 03x (0,39mm) kärjellä. Sitä on tullut jatkettua tilanteesta riippuen 0,36...0,43mm Egorilla niin että kokonaispituus on joku 14...17'. Jos jatko on yli 0,40mm niin katkaisen perukkeen ensin ylempää kartiosta että liitos tulee vähintään saman paksuiseen kohtaan jolloin leveli tippi toki tulee pidemmäksi mutta ei ole haitannut menoa. Jos tarvii 0,47 tai 0,52 kärkeä niin sitten riittää pelkkä suora siima, koska Egor kartion tyvi ei paljon yli 0,52 ole.
Tämä peruke kellu ja intteri siiman kanssa.
Synkempien siimojen ja polyliidereiden kanssa 1...2m pätkä sopivan paksuista Egoria lenkkiliitoksella.
Kartion ja tipin liitos tupla unilla.
Lenkkiliitoksen solmuna kirurgi.
Perhon päässä lenkkisolmuna perfection loop tai kiinteänä solmuna Tenon solmu. Putkiperhojen koukut kiinni unilla.
Kaikki solmut pelittäneet luotettavasti, peruke kestänyt kiviin hankaamiset kiitettävästi.
Kertaakaan ei kala ole karannut perukkeen katkeamiseen tai solmun pettämiseen. Ei ole tosin tullut pahimpia paikkoja kalastettua.

Kaveri ihmetteli perukkeen liitossolmujeni vetotestejä reissussa. Ihmetteli kun tein valmisperukkeeseen kaksi täysin samaa verisolmua, jolla liitin jatkotipin kiinni. Ekalla meni jo n.n 6kg kohtalla 0.45 big game poikki. Tokan jännitin 9kg ja lopetin siihen. Kaveri teki sitten samanlaisen liitossolmun 0.45 gt strofilla ja paukkui 5kg kohdilla poikki. Teki uusia kirugilla ja vieläkin meni helposti poikki. Lainasin sitten big gameani ja siitä tehty solmu piti. Tippien päässä oli aina tenonsolmulla sidottu koukkuperho. Ei voinut kaveri ensi käsittää, miten solmuissa voi olla noin paljon eroja, vaikka ne huolella tehtiin. Niinpä niin. Aina kun vaihdoin tippiä, niin koeponnistin puntarilla perukkeen perhon kanssa. Hyvin kesti sitten tositilanteessa. Suosittelen.

_________________
Fulcrum Spey Casting Style

Valmisperukkeet on varmasti ihan ok tavaraa koska solmuja ei matkalla ole. Omasta mielestäni solmujen tuhertaminen perukkeisiin (lohelle) on typerintä mahdollista puuhastelua mitä jokirannassa voi ylipäätään harrastaa. 30 vuoteen en ole tarvinnut laksinonginnassa kuin 2 perukesolmua - yksi heittosiiman dakroniluuppiin (toiseksi typerintä on käyttää tässä liitoksessa naulasolmua) ja toinen perhoon. Eipä ole tarvinnut asiaa tuon päätökseni jälkeen kertaakaan katua. Isomukselle 4-6 metriä 0,45-0,50 leveliä ja pikkukaloille tietty ohuempaa. Tokihan elämän voi vasiten tehdä vaikeaksi ja jännittäväksikin jos mieli näin halajaa. Min en vain ymmärrä miksi pitäisi.

Jaah, ain niin, tässä kohtaa yleensä alkaa se höpötys perukkeen oikeamisen tärkeydestä - joka sitten onkin sitä bullshittien bulshittiä!

Niinpä niin. Heittämisen voi tehdä vaikeaksikin. Mutta eniten vaikuttaa kyllä käytetyt perhot. Isomman raudan heittäminen tuollaisella pitkällä 0,50 levelillä on kyllä niin v-mäistä jojotusta, etten itse siihen suostu. Viimeksikin valmis kartioperuke pehmeni vettyessään liikaa ja hankaloitti heittäistä. Puhumattaaan nyt siitä, että kartiperukkeessa on ohutta 0.45 vain alle metri ja loput niin paksua, ettei varmasti katkea ihan heti kivikossa. Eli kartioperukkeella saa kaksi asiaa, helpomman ja paremman heitettävyyden, sekä kestävyyden. Liitossolmun pitää vain olla kohillaan. Toki uudessa kartioperukkeessa ei ole solmuja ollenkaan.

_________________
Fulcrum Spey Casting Style

Itse käytän valmisperukkeita ja perustelen itselleni, että kartioitu peruke muodostaa luonnollisen jatkeen heittosiimalle ja kartiointi auttaa perukkeen oikenemista, siis suorille siimoille heittämistä. Visionin 15 ft Salmon perukkeet ovat käytössä kärkivahvuuksin 0,43 ja 0,38. Kun perhonvaihtojen jäljiltä peruke lyhenee jatkan sitä solmimalla kirurgin solmulla pätkän 0,45 tai 0,40 kirkasta Trabucco T-Force Tournament Toughtia. Paksuuseroa solmukohdassa ei tietenkään saa olla enempää kuin 0,05mm silmämääräisesti arvioiden.
Katselin tänä kesänä vastarannalla kalastavaa norjalaiskalastajaa, joka heitti erittäin kaunista siimapohjukkaa ja pitkälle, aivan rantaviivaan sille puolelle jossa olin. Kun hän eteni tasolle, jossa istuin ja katselin , näin että kauniisti oikenevasta heittosiimasta huolimatta tasavahvuinen peruke ei oiennutkaan, vaan peruke perhoineen putosi ylävirran puolelle epämääräisille mutkille. Luulen että kalastaja itse luuli myös perukkkeen menevän siiman lailla suoraksi.
Tänäkin kesänä on parille tutulle käynyt niin, että tasavahva peruke on katkennut kalan kanssa muutama kymmenen senttiä liitosluupin alapuolelta perukkeen hankautuessa kiveä vasten. Toisessa tapauksessa perukevahvuus oli 0,35 ja toisessa 0,50. Tuli mieleen että olisiko kartioidun valmisperukkeen vahva tyviosa kestänyt hankauksen. Vision Salmon 0,43 kärkisen perukkeen tyvivahvuus on 0,71mm ja 0,38 kärkisen 0,69mm. Tämä 0,35:n katkottanut oli pari päivää aikaisemmin hieman ihmetellyt minun ja poikani 0,45mm perukkeenkärkiä ja kertonut saaneensa isojakin kaloja kolmevitosella. Nyt kuitenkin kävi näin siitä huolimatta, että lohi ei hänen arvionsa mukaan ollut sen kummempi kuin about 8kg.

_________________
Säväri

Tätä kommenttia en ymmärrä. Eikö perukkeen oikenemisella ole mielestäsi merkitystä?

Edelliseen viestiini selvennykseksi, että käytän kartioperukkeita kellusiimoilla ja vähän uppoavilla kärjillä kalastaessani. Synkemmillä siimoilla sitten lyhyttä tasavahvaa peruketta.
Rikun kanssa ollaan näköjään tismalleen samoilla linjoilla perukeasioissa, vaikka erilaisilla siimoilla ja perhoilla kalastammekin.

_________________
Säväri

Kalastelen lohta ainoastaan joella, joten paras kaverini " virta" hoitelee perukkeen oikomisen täydellisesti ihan ensimmäisillä sekunneilla. Sitä ennen perho ehtii hiukan vajota- mikä ei ole lainkaan pahasta - ja uida auki kaikki perukkeen kiemurat. Valtaosa heitoistahan oikenee niin kuin pitääkin, mutta perukkeen oikenemattomuushan on tuiki tavallinen tapahtuma jokaiselle joka on onkinut navakkaan vastatuuleen? Tähän liittyen totean vielä näkemyksenäni teesin jonka mukaan toimin: älä ikinä milloinkaan nosta vedestä "epäonnistunutta-suoristumatonta" siimaa kalan potentiaalisella olinpaikalla!! Virta on näissä ympyröissä paras kaverisi ja alati väsymätön perukkeen oikoja.

Mä tykkään(siis huom tykkään, en pidä ylivertaisena) käyttää kaks osaista peruketta aina jos kärki on 0,42mm tai alle. Jos sellanen ihmeellisyys sattuu että käytän 0,45mm tai paksumpaa niin se saa olla sit flättiä. Tämä siis kellurunkosilla tai intterirunkosilla siimoilla. Jumalanruoskiin voikin hyvin laittaa sen flätin.

Voishan sitä myös käyttää kartioperukkeita, mutta kun kaapista löytyy jo 0,60mm big gamee noitten n. 0,40millisten tyveen ja 0,50mm trabuccoo n. 0,35millisten tyveen niin niillä tulee mentyä. Hyvin toimivat minulla ja peruke pelittää suurinpiirtein just niin kuin haluan. Ajavat suunnilleen saman asian kuin kartiot.

Itse tykkään kalastaa siten, että peruke oikenee joka heitolla. Ei sen mitään täydellistä tarvi olla, mutta vähän sinne päin ainakin. Ei ole itsellä luottoa heittoon joka jää kärjestä myttyyn. Kanadassa kylläkin mytty on hyvä.

Kalan saannista en tiiä.

_________________
"one can never have too many fly rods"
- Chico Fernandez -

Toi on kyllä pirun hyvä vinkki! Ihan liian usein näkee ihmisten hakevan sitä täydellistä heittoo/oikeamista ja repivän siimat äkkiä sisään jos heitto ei oo perfect. Antaa sen mytyn lillua dangleen saakka ja otetaan sit vasta uus yritys

_________________
"one can never have too many fly rods"
- Chico Fernandez -

ARin kirjoitti:

[quote] Kalastelen lohta ainoastaan joella, joten paras kaverini " virta" hoitelee perukkeen oikomisen täydellisesti ihan ensimmäisillä sekunneilla. Sitä ennen perho ehtii hiukan vajota- mikä ei ole lainkaan pahasta - ja uida auki kaikki perukkeen kiemurat.[quote]

Näinhän se monasti menee, kun kalastetaan jonmutkia sisäkurvin puolelta, tai virta muuten on ideaali eli virta vie peruketta ja perhoa kovemmin kuin siiman tyviosaa. Kuitenkin kaloja on ja niitä kalastetaan paikoissa joissa mutkille heitossa jäänyt peruke ei ehdi oieta kunnolla koko uittamisvaiheen aikana. Esimerkiksi niskavirrat ovat mitä mainioimpia kalapaikkoja, mutta monesti sellaisia, että mutkille jäänyt peruke ei oikene kunnolla uiton aikana. Samoin syvät, hidasvirtaisemmat kohdat, joissa usein majailee isoja kaloja. Tälläisissa paikoissa siisti heitto suorille siimoille (siis myös peruke suoraksi) tuottaa tulosta oman kokemukseni mukaan huomattavasti useammin kuin siltä osin vajaaksi jääneet heitot. Jotta tämäkään asia ei olisi liian yksinkertainen niin poikkeuksiakin on. Myttyheitot toimivat kyllä joissain paikoissa Perfect Castin pyytäessä tyhjää. Esim Kairasen yläpäässä ylävirran puolelle pudonnut peruke ja uitto ilman korjauksia saattaa toimia yllättävän hyvin.
Heiton parsimisesta olen täysin samaa mieltä ARin:n ja Japin kanssa. Turhat heitot pois, niin kaloja häiritään mahollisimman vähän ja perässä tulevan kalastajan mahdollisuudet ovat paremmat ja mielenrauha säilyy.

Vuosien ja vuosikymmenten aikana kalastukseen tulee tiettyä kaavamaisuutta ja mutua joka ei perustu faktoihin. Näin on tapahtunut omalla kohdallanikin. Tästä perukkeen oikenemisen merkityksestä olen kuitenkin niin vakuuttunut, että pidän sitä lohensaannin kannalta ehkä kaikkein olennaisimpana juttuna. Kontrolloidut heitot lyhyellä siimalla suorille perukkeille ovat mielestäni tehokkaampaa kalastusta , kuin että heitetään niin pitkälle, että perukkeen oikenemista ei pystytä enää kontrolloimaan. Monesti lohi ottaa hyvällä heitolla jo ensimmäisillä uittometreillä tai jopa välittömästi kun perho putoaa veteen ja lähtee samantien hyvässä asennossa liikkeelle.
En väitä että yleensä pitkät heitot lohenkastuksessa olisivat tehottomia. Päin vastoin; kun tekniikka on kunnossa niin pitkissäkin heitoissa peruke oikenee kontrolloidusti ja nämä Japit saavat kaloja paikoista, joihin minä ja monet muut eivät yllä.
Lopuksi vielä muistutus että oma lohenkalastukseni on hyvin rajoittunutta peruskalastusta, joten peilatkaa mielipiteitäni tätä tosiasiaa vasten.

_________________
Säväri

Muuten oikein järkhevää tekstiä Tapiolta, mutta ainakaan tämä Japi ei varmastikkaan saa kalaa mistään sellaisista paikoista mistä teikäläisen tyyppiset saamamiehet ei sitä saa. . Jos katselee meikäläisen kehityskaarta heittämisen suhteen ja vertaa sitä kalatapahtumiin lohihommissa niin käyrät osoittaa eri suuntiin Tässä onkin pieni itsetutkiskelun paikka lohestuksen suhteen = kumpi onkaan tärkeempää, se että saa perhon sinne kaukana olevaan hööliin heitettyä vaiko se, että tyytyis pääosan ajasta kalastamaan sitä omaa rantaa ja tähtäis vain niihin isompiin hööleihin jotka pystyy riittävän lyhyellä siimalla onkiin . Kiva se olis saada yhteen kauteen taas enemmän kuin pari hassua lohen nyppyä...

No, pääasia on, että peruke oikenee edes suunnilleen hyvin. Sillon on kivempi heittää tyhjää

_________________
"one can never have too many fly rods"
- Chico Fernandez -