Mites semmonen tilanne, ku hauki on ihan hulluna salkin perässä. Salkkiparvet sinkoilee, mutta sinne sekaan, ku koittaa työntää keinouistetta tai pervoa, ni ei meinaa kelvata. Ei sitte mikään.

....

No perskules...
Mutta aina kun vaihdat uistinta, jonka uinti on eri kuin edellisen, vaihdat perhokalastajan näkökulmasta käsialaa.
Pahus, mikä tässä nyt on niin vaikeeta?!!!
En tarkoita nyt käsialalla käsien heilutusta, vaan kyseisen madon uintia.
Eli kun vaihdat uistimen väriä ja tyyppiä, et vaihda perhokalastajan näkökulmasta vain väriä vaan myös käsialaa.

_________________
Aye aye, Sir!
www.captainmarkus.com

"lusikat ovat taas aika lailla uintinsa vankeja."

Oisko nyt ihan nuin kuitenkaan? Eikait sen rajoitteet oo sen kummemmat, ku jerkillä. Molempia voi käyttää monella tavalla, ja ohuempaa peltiä ei oo homma eikä mikään viritellä. Käsialapeli se lusikkakin on. Väärissä käsissä ei välttämättä toimit. Ei tosin aina oikeissakaan
Tuommonen perus kupari proffa tuntus joskus olevan teh shit. Iteasiassa melko usein. Sopivalla käsialalla. Vahva amateur imo.

Herman: Kokeile perustinseliä, se toimii salakka-aikaan.

Mites auringon sijainti kalastajaan/perhoon nähden? Käsittääkseni kalatkin sokaistuvat auringosta, niinkuin ihmisetkin..
Voisiko siis aurinko sijainti myös vaikuttaa silloin kun kalat ovat suut kiinni, eli oikeaa paikkaa on kalastettu, mutta kaloihin nähden perhoa on uitettu sellaisesta suunnasta etteivät kalat ole nähneet sitä?

Tällaisesta olen joskus vuosia sitten lukenut, tosin artikkeli oli muistaakseni veto-uistelusta kertova.

_________________
Milloin kalat kasvavat kaikkein nopeimmin? No heti niiden karattua koukusta...

Juu Markus, tajuan kyllä mutta uistissa se käsialan laajuus tuossa mielessä on ihan toista luokkaa kuin perholla ja väittämääsi sisältyy myös olettama uistimen uittamisesta yhdellä tapaa, osalle uistimista kun osaava kapelimestari saa huomattavan erilaisia uinteja aikaan vain käsialaansa muutellen - aivan kuten hyvälle perholle.

Uistimissa on siis paljon, paljon laajempi paletti koko käsialaa (tai uintimahdollisuuksia). Samallakin uistimella on (tapauskohtaisesti toki) skaala parhaimmillaan esimerkiksi täydellisestä putkiuinnista yli metrin sivuttaisliikkeeseen ja kaikkea tältä väliltä + sitten se lähes sama uittokäsialarepertuaari nopeuksineen jne kuin perholla. Voi tehdä paljon enemmän asioita uintiin liittyen.

Ja siksi noista eri uinnin omaavista uistimista on oltava sitä värikarttaa jotta löytyy useammin se päivän voittava kombo, hoikka ja potkiva (esim 16cm bomber), perus (buster), putkessa liukuva pötikkä (manta), iso herkku (25cm Ace Sweet 150), lippa, ankka - kuusi uinniltaan täysin erilaista viehettä ja jokaisesta jos käy läpi vaikkapa 4 väriä ja kaikille komboille pyrkii vielä käyttämään käsialaa laajasti... Ihan normisettiä vaikeana päivänä. Ja todellisuudessa esim Busasta pyörähtää helposti +20 väriä vedessä ja uistimistakin laajempi skaala. Mikäs on perhokalastajan vastine? Itselläni se on luokkaa tusina eriväristä märkää perhoa ja ehkäpä vaihdettu siima...

Työllä ne vaikeat päivät on mahdollista avata, siis löytää se ärsyke, vesikerros tms joka antaa kalaa - tätä olen yrittänyt paasata.

Mun mielestä perhon monipuolinenkin uittokäsiala vastaa yhden uistimen monipuolista uittamista (kärjistetysti), eri runko muuttaa niin paljon tilannetta - puhumattakaan viehetyypin vaihdosta. Noiden uistimien mahdollisuuksien skaala on vaan niin tolkuttoman laaja että vaatii kohtalaisesti perehtymistä niiden ominaisuuksiin ymmärtääkseen kaikki mahdollisuudet - eikä siltikään varmasti koskaan tule valmiiksi, kalat kun eivät valintojaan perustele ja sattumallakin on osansa sopassa.

Ja nyt ollaan aika syvällä suossa jossa hauen helppo ja hauska perhokalastus alkaa kuullostamaan toivottomalta ja lähes lohenkalastukselle vertoja vetävältä uskojen eldoradolta... Kalastuksesta voi tehdä juuri niin vaikeaa kun itse haluaa.

Herman: proffa on monasti jees mutta niissä on rajoitteensa (koko, paino, käyttäytyminen pysäytyksissä) ja niiden takia se kuten muutkin peruslusikat ovat, vaikka toimivia, niin omien ominaisuuksiensa vankeja. Ja mitä tulee tuohon kuhinasta kalansaantiin niin aika usein tuollaisissa tilanteissa on kelvannut ihan normaali ko. päivän ottipeli... Ja jollei ole kelvannut niin eteenpäin uusia haukia etsimään.

_________________
Lohi, kuin ihminen sohvakaupoilla.

Mä en pohdi hauenkalastuksessa vieheen kulkusuuntaa suhteessa valoon mutta todella usein varjosta löytyy kirkkaalla kelillä ottavaa kalaa. Yleensä varjoksi on riittänyt esimerkiksi vesikasvuston tuoma varjo (ahvenvita tms), kaislikon sisältä löytyy ihan säännöllisesti keskellä kirkasta päivää aktiivista kalaa kun reuna tarjoaa tyhjää. Tässä on varmasti yksi syy miksi tynkäkaisla on keväisin niin tapahtumarikas maasto (olisi varmasti myös uuden kaislan kasvettua mutta on "hieman" haastellista kalastusta). Joskus on kannattanut keskittää kalastus iltapäivästä rannoille joihin alkaa puusto varjo lankeamaan.

Ehdottomasti mielessä pidettävä seikka.

_________________
Lohi, kuin ihminen sohvakaupoilla.

Seleniuksen kanssa on ihan samoja kokemuksia/näkemyksiä mutta sisävesiltä.Samat systeemit tuntuu toimivan molemmissa jorpakoissa mutta järvellä tosi ison hauen löytää harvemmin.Pitkään jatkuneet helteet vie ison hauen monen mielestä syvälle selkävesiin.No varmaan osa niin tekee.Joka kesä törmään myös tähän ilmiöön:
Ihan pläkäkeli joka saa jatkua vaikka päiväkausia ehkä välillä pienen helepottavan tuulosen myötä,syntinen liha käryää auringossa,mukavinta on istua vedessä vain pää pinnalla ja poltella sikaria kylymiä juomia naatiskellen...kunnes ajatus haukijahtiin lähtemisestä varmistuu pienessä pyöreässä päässä.Suuntana keskellä isoa järven selkää olevat matalikot joissa kasvaa vitalauttoja.Matalikon ympärillä saa olla hyvin syvää selkävettä mutta kasvusto on edellytys siihen,että isot köllykät viihtyvät pinnassa vaikka vesi on uimahallilämpöistä.Rannoilta on turha isoa kalaa kaipailla.
Vene seis ja viehettä uittamaan näiden lauttojen sekaan.Voin luvata,että jos tuollaisen paikan löytää on siellä petoja taatusti helteellä,muulloin ei niinkään varmasti.Osa kaloista on aivan pinnan tuntumassa kasvustossa sillä usein isot pyörteet ilmoittavat kalasällin soutaneen tyhmästi liian lähelle saaliskohdetta.Toisaalta eipä tuo haitanne mittään koska saalista kertyy väkisin.Näissä paikoissa on puikkarit harvassa,perholla kalastavalle tarjoutuu mainio tilaisuus kalastaa isompaa kalaa muulloinkin kuin keväällä ja syksyllä.Heinäkuu helteineen voi antaa lomailevalle haukisällille hienoja elämyksiä ja hauet ovat lämpimässä vedessä ihmeen kovia taistelijoita.Liiat rensselit ei päällä ahista,aurinkorasva on melekein tärkeämpi kuin vieheet.Kalat tuntuvat ottavan erilaisiin vieheisiin ja perhoihin silloin vaikka muina aikoina saattavat olla hyvin tarkkoja tarjouksista ja väriä alan pitää yhtenä tärkeimmistä tekijöistä kaikkina vuodenaikoina kaikilla vieheillä jos malli/uitto muuten on tilanteisiin sopiva.
Niin sitä piti kysymäni,että onkohan merellä samanlaista ilmiötä,että ottihaluiset hauet saapuvat matalikkojen kasvustoihin ulapalla kovalla helteellä?Tällejä tulee pitkin päivää ja kala on ihan aikuisen kokoista?

Jostain olen lukenut että hauki kasvaessaan sinne about 3kg tuntumaan, niin alkaa tarviimaan hapekkaampaa vettä. Matalat vedet lämpenevät niin lämpimiksi kesällä ettei ne sido riittävästi sitä happea isolle kalalle. Jossain neljässä metrissä alkaa vissiin olla riittävän vilpoista ja hapekasta vettä lämpimään vuodenaikaan.
Nämä syvien vesien karikot tai matalikot taitavat olla poikkeuksena, niinkuin luonto-enokin on huomannut, niiden ympäriltä löytyy voimakkaampia virtauksia, joten näillä paikoilla on hapekkaampaa vettä kuin yhtä lämpimistä matalista lahdenpoukamista joissa vesi ei vaihdu.

Nämä ajatukset eivät välttämättä ole sitten faktoja, itse vain ynnäillyt eri tietolähteistä lukemiani juttuja.

_________________
Milloin kalat kasvavat kaikkein nopeimmin? No heti niiden karattua koukusta...

Tuleehan ne, kuten taimenetkin. Ei tarvita kuin sopiva tuuli tai veden virtaus, niin syvältä kumpuaa matalikon reunaan kylmää ravinteikasta vettä, sitä myöten ruokakalaa ja sitä myöten isot perässä. Edellytys toki on, että vieressä on syvänne, mistä kylmää vettä voi kummuta. Sama juttu muuten kesähelteellä joissakin rannoilla. Sopiva maatuuli vie lämmintä pintavettä mennessään ja kylmempää pohjavettä kumpuaa pintaa. Jo vain on hauki syönnillä keskellä kesähelteitä.

_________________
Fulcrum Spey Casting Style

Todella hyvää spekulaatiota kyllä ollut tässä monella. Itsekin olen ollut tekevinäni havaintoja, että kaislan reunasta voi olla hyvä ottaa joitakin kymmeniä metrejä ulospäin, etenkin jos siinä tienoolla on jyrkempi penkka yli kymmenestä metristä pariin. Näin siis kun kaislan reuna ei kalaa anna. Samoin tiheän kaislan sisällä tuntuu välillä olevan todella kova murhaaminen menossa väljemmän veden ollessa hiljaista. Heittovälineillä tuollaisiin tiheikköihin ei vain ole mitään mahdollisuutta sitä pyytöä saada uimaan.

Omalla kohdalla näitä vaikeita päiviä tuntuu olevan varsin tiuhassa, mutta jostain syystä en osaa/viitsi lähteä vaihtamaan strategiaa suunnitelmallisesti. Eli uiton/syvyyden/perhon/paikan vaihtelu menee vähän lonkalta ampumiseksi ja sitten jos onnistaakin niin ei oikein osaa sanoa, että mitä teki oikein kun on sellainen sillisalaattirumba alla. Osa hommasta menee toki vielä sen piikkiin, että kokemusta on kovin vähän.

Tuntuu, että erittäin pienelle alueelle keskittyminen osittain pakon edessä viime kaudella oli loppupeleissä kalastuksen kannalta hyväkin juttu. Samalla keskikokoisella lahdella tuli käytyä renkaalla kymmeniä lyhyempiä sessioita eri olosuhteissa ja vuodenajoissa. Tuli opittua aika tarkkaankin joitain hyvin pieniä poteroita, joista usein sai jotain tapahtumaa käsille. Veneellä kyseisen lahden läpikäynti olisi ollut paljon suuripiirteisempää ja moni hyvä potti olisi jäänyt kalastamatta kertaakaan. Eli voipi olla kannattavaa toisinaan keskittää vaikka koko kaudeksi kalastus pienemmälle alueelle ja käyttää siellä aikaa. Tietysti olettaen että paikassa on potentiaalia ja riittävän monipuolista vettä.

_________________
Hauki on enemmän kuin kala.

No jopas on tuttu tilanne, keskikesän hauki väistelee kaikki tarjoukseni mökkilahukan lähikaislikon seassa/reunassa. Juhannusviikolla niitä vielä sai sikaheleposti muttas minne ne nyt katosi ?

Oulujärvellä ratkaisuni onkin sitten mennä selkäveden äärelle saaren ja pintakarikon selkäveden puoleiseen loivasti viettävään reunaan. Lähistöllä on ehkä syvempää vettä. Kalapaikassa on sellaiset 5m vettä, merikortin katkoviivan paikkeilla liikun. Itseasiassa merimerkit opastaa sopivan ottilinjan eli niitten vierestä soudan tai heittelen. Perholla tämä paikka on tuskallisen vaikea, mutta uistimilla ja jigeillä onnistuu. Samoista paikoista saa loppukesästä/syksyisin isoja ahvenia ja särkiä pilkillä. Hauet ei tuolta kait koskaan poistu, niitä saisi varmaan pitkin kesää, mutta perhokalastus ja pintavaaput kaislan reunassa vie alkukesän aikani

Haukitekniikka on tuolla yksinkertainen: pari reipasta punttia, toinen pääsiimaan ja toinen kuuluu alempaan tapsiin. Sitten kaksi Proffaa joita erottamaan on rautalangasta tehty "hengari" ja siihen kiinni tapsit. Ja ei kun kovaa soutua. Proffat saisi upota melko syvälle ehkä 4 metriin. Menetelmää ei ole tarvinnut tuotekehittää, ilmeisesti Oulujärvellä on ottavaa haukea riittävästi läpi kesän. Nuo selkäveden ääreltä saadut hauet on hyviä ruokakaloja, kiinteälihaisia. Paluumatkalla voi toki vielä kopaista kaislan reunaa josko ees yhen puikkarin saisi huijattua perholla

Olen tässä koittanut pähkäillä sanoiksi omaa "taktiikkaani".

Mulla on nykyään aika kovat raamit haukihommiin. Kuten jo jossain kirjoitin, en enää edes yritä olla tehokas, etsin hyvää kalastusta.
Se tarkoittaa paikkoja jossa pärjää lyhyillä heitoilla ja mieluiten kellusiimalla. Ja mahdollisimman matalaa vettä. Hidasta uittoa suorastaan rakastan...
Nyt kun olen innostunut taimenhommista, painan taas hulluna paikasta toiseen ja huiskin kuin heikkopäinen, koittaen kattaa mahdollisimman ison siivun merta päivässä. Eli ihan kuin haukitouhut aikoinaan...

Joskus vuosia sitten, kun en ollut ns trailerirotta, kalastin useita vuosia päivästä toiseen ihan samaa vesialuetta. Tuo oli sikäli hienoa, että läpi kauden sitä oli tavallaan kokoajan hajulla seuraavan päivän reitistä, perhoista ja siimoista ym.
Ei liene yllätys, että sekä määrät, että kympit ovat vähentyneet, mutta kalastus on paljon rennonmpaa ja hauskempaa.
Toisaalta kaipaan sitä, että tiesin useita hotspotteja käytännössä kaislan takkuudella. Oli metkaa kikkailla uittosuunnilla ja kokeilla milloin mitäkin. Joskus sitä saattoi jopa hetken kuvitella osaavansa jotain, kunnes seuraavana päivänä kaikki oli taas päivastoin.

Enää en ole vuosiin edes aloittanut syyskautta ennen salakoiden katoamista.
Ja sekin on tullut selväksi, että ankka on pirun paljon tehokkaampi alusta kalastaa haukea kuin vene.
Veneen ehkä ainoa etu on helpompi paikan vaihto.

Kaislikon rekaushan se on se perussetti. Ollaan ankkurissa tai ajeessa tai Minkotan avulla hallinnassa... heitetään loviin ja koloihin mahdollisimman syvälle ja nypitään perhoa takaisin.
Tuohon liittyy se olennaisin taktinen juttu. Se miten uitat perhon ulos kaislikosta, missä pidät tauot ja millä nopeudella kaiken teet. Koko homma kulminoituu käsialaan. Loppujen lopuksi on ihan sama heitätkö syvännettä tai pakkaa tai jotain muuta. Ainoa selkeä ero kaislikossa (ja tämä on se koko homman hienous) on, että heität tarkasti oletetetulle kalalle. Vähän kuin jos heittäisit tuikille.
Usein hiljaisina päivinä käy niin, että sitä vain heittää ja nyppii. Vaikka saadakseen kalaa pitäisi joka ainoaan heittoon keskittyä kuin jos heittäisit oikeasti tuikanneelle kalalle.

Sekin on monesti käynyt, että keulasta ja takaa lentää sama perho, mutta taaempi saa paremmin kalaa....

Olen myös monesti nähnyt kuinka todelliset gurut, jotka ovat kalastaneet joka kalaa maailman joka kolkassa, eivät osaa tehdä muuta kuin nyppiä tasavedoin perhoa sisään ja marista... "Markuuuus, shou mee the fiiish".

Ankasta tuon kaislikon rekaamisen saa tehtyä sata kertaa peremmin. Voi tosiaan edetä heinä kerrallaan. Tarkkuus paranee huomattavasti, joten heitot saa paljon syvemmälle kaislikkoon.
En oikeasti tiedä "taikatemppuja", vaikka haluaisinkin itselleni niin uskotella. Kaikki värit ja nopeudet ym jää mun mielestä tuon käsialan varjoon. Vaikka siis tietenkin on päiviä jolloin löytyy esim ratkaisevan oikea väri. Olen silti monesti tehnyt niin, että kun VÄRI on löytynyt ja kaveri keulassa vaihtaa siihen, vaihdan itse jotain uutta ja homma jatkuu.
Toisaalta olen myös monesti kalastanut kaverin keksimällä värillä kaveria vastaa, joka suorastaan nöyryyttää minua. Samoin toisinpäin.

Väitän, että olennaisinta (pitkässä juoksussa) on läytää oikea käsiala, jolla "käskee" kalan ottamaan.
Tuosta myös johtuu, miksi keskittynyt kalamies yleensä saa höntsäilijää peremmin.
Toki pitää olla myös tietty määrä erilaisia perhoja.
Homma vain korostuu mitä kylmemmässä vedessä ollaan.

En osaa sanoa auringosta, varjoista tai tuulen suunnista mitään minkä takana uskaltaisin seisoa.
Aina kun olen kuvitellut jotain tietäväni, se yleensä viimeistään seuraavana päivänä osoittautuu vääräksi.
Lämpimän jakson jälkeen kylmä ja tyyni päivä toki on myrkkyä (yleensä), mutta tuo ei liene uutinen kenellekään.
Marraskuussa poudan jälkeen rävähtävä sade ja synkkyys taas herkkua.... Aika usein.

Jos ei ota vihreeseen, pitää kokeilla jotain muuta...
Jos ei löydy kaislikon reunasta, löytyy ehkä kauempaa...
Jos ei ota nopeeseen uittoon, kannattaa kokeilla törkeen hidasta.
Ja joskus on päiviä, ettei tahdo saada mitään ilman viiden sekunnin pysäytyksiä...
Jne...
Toi on mun taktiikka.

_________________
Aye aye, Sir!
www.captainmarkus.com

Olisko kellään tietoja Oulun paikoista. Mulle valmistuu keväällä uusi bambu ja hetihän sitä pitäisi käyttämän. Hauet mielessä.

Oulun paikat aukee ja hauet kutee keväällä, olisko kertoa paikkaa missä voisi pongata tapahtumia, kameroida ja kenties kalastaakin isoilla sutturoilla ?