Niissä kun homma on erittäin hyvin hallussa, ja April Vokey kalastaa vastarannalla. Siis jos nyt lähdetään siitä, että perhon jotenkin muuten saa kalan eteen, niin tuskin se kala ottihetkellä mitään heittotapaa erityisesti arvostaa. Mutta onhan se ihan näppärää kalastusta, ei sitä kannata kieltää. Tuo video käy perusteluksi melkein mihin vain

http://www.youtube.com/watch?v=jLcELzWoNms

_________________
Sprig Creek was a mess... - Nick Lyons

Perukkeen käännöllä tarkoitin sitä, että kun heittää, alas- tai ylöspäin, niin jos tilaa ei ole heittää sitä ihan esmes rantaan suoraan, niin heittää sen silleen, että siima menee sinne missä tilaa on ja peruke kääntyy 45-70 asteen kulmassa sinne puun alle. Ja jos ei oo takuritilaa, niin se on helpoin alaheittona saada se sinne kääntyen.

Kumminkin tuo perukkeen kääntö ei vaadi niin korkeaa tilaa, kuin suoraan yrittäminen.

Tai sitten esteen taakse, puu, risu, oksa, kivi etc.

_________________
Sit Vis Nobiscum

emmätajuu

Heh, meitsi on piirrosten lahjakkuus...

Liitteet:

kaannos.jpg [ 26.93 KiB | Katsottu 622 kertaa ]

_________________
Sit Vis Nobiscum

miten sie saat sen perukkeen sinne 90 astetta oikialle? emmätajuu. hieno kuva!

No, 90 astetta on liioiteltu, mutta jotenkin mä sen vaan alaheitolla teen.
Hyvin usein tuommoisessa puskassa, joen virtaussuuntaan nähden oikeassa rannassa heitellen, heitän sen heiton vasenta olkapäätä vasten, niinkuin kädet ristissä. Silloin mun siima menee suoraan, mutta peruke taittuu vasemmalle. Liikkeen kiertoa muuttelemalla, saan sitä kulmaa jonkin verran säädettyä. Ja joskus keräillä vermeitä puusta.
Toiseen suuntaan taas vaihdan vapa kättä ja teen saman toistepäin, niin tulee taas perukkeen kääntö oikeaan.

Saman pystyy tekemään takaheitolla, mutta silloin heitto pysäytetään töksäykseen ja käännetään kärkeä vastasuuntaan, muistaakseni.

_________________
Sit Vis Nobiscum

kiitos. harjoittelu lisännee peruke- ja koukkumyyntiä liikkeessänne.

Eiköhän, heh.

_________________
Sit Vis Nobiscum

Juurikin näin ja tätä harjoittelemalla vaikka nurmikolla kannattaa harjoitukset aloittaa. Eli etustopin jälkeen siirretään vavan kärkeä esim. oikealle ja samanaikaisesti tehdään "voimaveto", eli vedetään kevyesti siimasta. Tuloksena on mutka, joka kaartaa vasemmalle. Onnistuu muuten vedestä lähtevälläkin heitolla, mutta helpommin ainakin alkuun takurilla.

Tässä mitä mä keksin, jos vaikka joku joka ei ole ennen mutkia heitellyt haluaa harjoitella. JiiHoo tosin taitaa tietää paremmin nää asiat.. Paha myöntää, mutta se onnistui pesemään mut puolellatoista kalalla viime puroreissulla. No lupaan ettei toistu.

Puroreissu vai pesu?

Sorry OT

_________________
Lohi, kuin ihminen sohvakaupoilla.

Ja takaisin aiheeseen...

Pinturoinnissa esimerkiksi kuivausheitto on sangen simppeli suorittaa speyllä, vaikkapa 8-heitolla jolloin perho vaihtaa pariin otteeseen suuntaa napakasti ja karistaa turhat vedet niskastaan. Sitten vaan hallittu rauhallinen ankkuri veteen ja perho kohti sinttejä (vaikka serpentiinillä ja Jiihoon mainitsemalla mutkalla ryyditettynä) - ja kaikki yhdellä heitolla... Etuna on ettei ylimääräisiä kuivausheittoja tarvitse sutia.

Ja mulle ei oikein avaudu tuo kestävyys ongelma, jos perho (omien vajavaisten kokemusten mukaan) kestää kalan suussa niin miten se ei kestäisi ilmassa liitelyä? Kuten jo todettiin, speyllä voi heittää ilman että perho edes osuu veteen...

_________________
Lohi, kuin ihminen sohvakaupoilla.

Kiitos valaisevista esimerkeistä, ah ja kirkkaus tuli. Nyt vain nöyrästi harjoittelemaan..

_________________
noku,mutku ja eikäku..
http://saminiskanenperhoilee.blogspot.com

Tuo perhon ilmassa hajoaminen liittyy sen nopeuteen, eli kääntökohdassa jos sen nopeus ylittää äänivallin niin hajoaa melko varmasti. Usein kuulee varsinkin takaheitossa pamauksen siiman oietessa ja sitten ihmetellään mihin se perho katosi. Harjottelemalla
oikeaa rytmitystä ja voimankäyttöä tästä vaivasta pääsee irti. usein tuo on vain vasta alkajien vaiva mutta joskus siihen syyllistyvät myös kokeneemmat heittäjät.
Elikkä jos takana paukkuu siimasi käännössä ylittää äänivallin ja perhosta tulee entinen. No tietysti myös vedestälähevissä hetoissa voi siimanoperus nousta liian suureksi, huono ankkuri, jolloin perho irrotessaan vedestä kääntyy liian kiivaasti, tai lyhyehkö kiivas heitto jolloin siima oikeaa etuheitossa liian voimakkaasti aiheuttaen pamauksen. No nuo on kaikki vältettävissä harjoittelemalla.
Äänivalli: Liikeopeus joka on äänen nopeus, 344m/s tai 1238 km/h.

PS: Millä ihminen tiettävästi ensimmäisenä on ylittänyt äänivallin?

Kysyjä tuskin tarkoitti ihan tuota. Jotkut perhot vain saattavat vaatia vähän hennompaa rannetta tai muuten perä kiepsahtaa koukun mutkaan tai jotain. Eivät ne varsinaisesti hajoa, eikä siinä äänivallia paukutella. Kyllä nuo Seleniuksenkin mainitsemat suunnanmuutokset ovat noin tehtyinä nopeahkoja ja saattavat kiepauttaa perää, perho dippaa veteen jne... Ajattelisin. Mutta ei se mikään oikea ongelma ole. Ja kuivauksethan voi hyvin tehdä esim. sivuheittoina, siitä ankkuri veteen, rintamasuunta heittoon ja heittorytmin voi toki rauhoittaa jne...

_________________
Sprig Creek was a mess... - Nick Lyons

Enpä tarkoittanut, en. Asiaa kysyessäni vielä luulin, että spey -heiton eri vaiheissa, etenkin siimaa uitosta nostettaessa, perhon irtaantuminen vedestä tapahtuu rajuhkolla repäisyllä. Kiitos tämän opettavaisen threadin valaisevien vastausten en luule enää. Nyt tosiaan nöyränä opettelemaan rauhallisia ja keveitä perukkeen tipin ankkurointeja. Jospa joskus minunkin perhoni selviäisivät vain pikku pusuilla.