Ankkuri ainakin menee liian taakse, jolloin et heitä ankkurin yli. Kun vielä takaheitto jää vähän vajaaksi, eli hiiri ei juokse loppuun, perukkeeseen asti, niin eteenpäin lähteävä siima joutuu repimään tippiä poikkisuuntaan vedestä. Eli takaa katsottaessa ankkuri ja etuheitto ovat levällään, kun ankkuri on metritolkulla ylävirrassa. Tämä vie tehoja suuresti. Yleisin vika skagiteillakin heittäessä ja syy siihen väitteeseen, ettei skagiteilla voi heittää pienellä luupilla.
Korjaustoimet:
- heitä snäpissä perhosiiman bellyn luuppia enemmän alavirtaa ja/tai rannanpuolelle alavirtaan, jolloin ankkuri ei yletä liian kauas ylävirtaan, eli putoaa lähemmäs heittäjää. Optimi kohta ankkurille on siinä, mistä se takaheiton aikana juuri ja juuri ehtii ajelehtimaan virran mukana heittolinjalle. Mitä pidempi siima, sen kauemmas alavirtaan joutuu siimaluuppia heittämään.
- ankkurin pudottua odota pieni hetkin vapa alavirrassa vedenpintaan painettuna, siihen vavan pitäisi aina jäädä snäpin jälkeen! Vapa pitää sen jälkeen tuoda taakse vedenpintaa pitkin, jolloin siima juokseen pienellä luupilla pitkin vedenpintaa. Sivulta vapa tuodaan nousevalla kaarella ylös heittoasentoon takastoppiin. Pieni tauko, jonka aikana katsotaan ja varmistetaan, että hiiri juoksee perukkeeseen asti. Etuheitto lähtee välittömästi, kun hiiri lakkaa juoksemasta.
Eli yksinkertaiset prinsiipit kaikille snäpeille: ankkuri sopivan lähelle heittolinjan yläpuolelle, vavan tuonti matalalla sivuitse takaheittoon, hiiren juokseminen perukkeeseen/tippiin asti ennen etuheittoa. Sieltä se dynamiikka heitolle löytyy. Raskaskin siima lähtee sen jälkeen ihan itsestään.
