Tämä Seleniuksen kommentti tuolla perho-osastossa kirvoitti vähän ajatuksia. Laitetaan ny ihan oma ketju, ettei tuo perhothreadi mene ihan OT:ksi.



Hauenkalastuksessakin tulee vastaan niitä tilanteita, että kalaa ei vain kuulu, vaikka kuinka takoo. Miten arvon kokeneemmat haukitirehtöörit suhtautuvat moiseen tilanteeseen? Vaihtaako paikkaa ja etsiä aktiivista kalaa? Vai onko tapana onkia samaa paikka, mutta aloittaa armoton perhonvaihtoralli ja uittotyylien hakeminen? Entä jos perhoja alkaa vaihtamaan, tuleeko yleensä vaihdettua pelkkää väriä, vai onko tekijämiehillä koonkin suhteen eroja?

Oma patenttikikka heikon syönnin tilanteessa on hidastaa uintia. Toiminut jonkun kerran, ei läheskään aina. Muuten olen vähän turhankin laiska vaihtamaan perhoa, joten useammin tulee kyllä vaihdettua maisemaa. On vain hiipinyt mieleen ajatus, että kun se hauki on kuitenkin melkoisen paikallinen kala, niin ehkä tunnetulla ottipaikalla kannattaisi vähän aktiivisemmin koittaa erilaista kikkailua. Siitä voisi vaikka vahingossa oppia jotain.

Toisaalta merellä kalastamisen parhaita puolia korttikoskiin verrattuna on juurikin vapaus: ei tarvitse samaa monttua takoa koko päivää, vaan lääniä riittää. Minä vain tykkään siitä, että koko kalastuspäivää ei tarvitse takoa samaa kaislikon reunaa.

Mites muilla?

_________________
http://www.huove.net/

Rohkenen kyllä olla Seleniuksen kanssa karvan eri mieltä.
Niitä jaksoja vain tulee, ettei kautta rannikon kukaan tahdo saada mitään.
Tai no... Jostain joku kovalla työllä jotain löytää, mutta tuo on pikemminkin sitä, että poikkeus vahvistaa säännön.

Uskon kuitenkin, että jossain olosuhteissa kala vain päättää murjottaa.
Se millainen olosuhde on kyseessä, saattaakin sitten vaihdella.

Viime vuosina, kun en niinkään ole enää keskittynyt mahtisaaliiden hakuun vaan hyvän kalastuksen löytämiseen, on oma lääkkeeni ollut nostaa kädet ilmaan ja siirtyä purkki kourassa sidontapenkin ääreen.
Aina sitä voi jatkaa seuraavana päivänä.

Kaikki kikat voi toki kokeilla... nopeeta, hidasta, isoa, pientä, punaista, sinistä, putkea koukkua....
Silti useimmiten pelastus on löytynyt pienestä ja kevyestä perhosta, jolla jaksaakin taas huiskia onnistuneita heittoja.
Ja samalla kun heittäminen muuttuu taas kivaksi, sitä vähän kuin vahingossa alkaa taas keskittyä siihen olennaiseen eli uittamiseen.

Se on niin monesti nähty, että kaveri joka läpi kauden heittää yhtä ja samaa perhoa, saa parhaiten kalaa.
Miksi?
Koska osaa kalastaa... eli heittää oikeaan paikkaan ja uittaa oikealla käsialalla.

En tiedä saako hullun maineen helpommin kuin väittämällä, että "päivän väri" on yliarvostettu juttu...?!!
No, kokeillaan......

_________________
Aye aye, Sir!
www.captainmarkus.com

Toi on sillai hassu juttu että perholla on hetkittäin voimaton mutta kun on aika laajalla koneonkiarsenaalillakin haukea onkinut niin mä uskon vakaasti että joka päivä se kala syö...

Homman avaaminen on joskus vaan aika haastavaa, muutama esimerkki:
- 15cm peruspurtavaa käydään tökkimässä ja laiskasti seurailemassa, pienemmillä vaapuilla/jerkeillä sama, suspit ei kiinnosta, lipat ja lusikat antavat joitain laiskoja tökkäisyjä. +25cm/150g jerkit iloisissa väreissä antaa kalaa kappaleissakin, tuntuu että pitäisi olla +30cm kapulaa tarjota
- 7h tuttujen ottikoneiden kanssa paikkoja läpi, ei juuri mitään. Yhdessä varmassa pikkulahdessa +30 vieheen rallin jälkeen kolmannella vai neljännellä rekauksella alkaa kala nakertamaan. Aamusta kalastettu lenkki takaisin ja jokapaikassa kala ottaa mutta vain yhden koon ja värin vieheeseen. 12->15cm muutos samassa värissä ja purenta loppuu, jokainen paikka ongitaan niin että toinen heittää jotain muuta ja toinen ottikalua. 6h aikaa kalastaa kunnes hämärä pakottaa rantaan, +50 kalaa kahteen mieheen eli lopun tehot olivat todella hyvät (sama päivä oli kuuleme koko rannikolla syksyn surkein)
- monen monta kertaa kahdestaan kalastettaessa toinen löytää aivan ylivoimaisen värin, yleensä tosin olosuhteet muuttuvat päivän mittaan sen verran että kovimmat nöyryytykset kestävät vain 2-4h maksimissaankin
- kaikki sivuttaisliike on pannassa, jerkeistä esim Manta toimii hitaasti suoraa sisäänkelaten (tämä on muuten perholla toisinaan todella tehokasta)
- kala makaa passiivisena 4-6m penkassa, jerkillä aika hidasta ja vaapun potku ei toimi -> isoilla kalajigeillä mahdollisuus hyvään purentaan
- isot lipat (Mepps #7, Zäpp tms) pesevät mennen tullen ajoittain vaaput jerkit yms, sama toisinaan lusikoilla
- monen monta kertaa keltainen/valkoinen 5" toukkajigi on ollut "nollapäivinä" kalu jolla koukuttaa helpostikin tusinan kalaa
Tuossa nyt muutama, noita on niin paljon enemmänkin osunut matkanvarrelle.

Perholla mä en edes yritä kalastaa monipuolisesti tai laaja-alaisesti, kunhan hiukka värejä vaihtelen mutta koneongella kun kaksi miestä heittää todella laajalla arsenaalilla hakkaa niin pystyy todella monipuolisesti kokeilemaan - ja löytämään. Joskus on tullut huomattua että huonon (tai vaikean) kalapäivän huomaa helpoiten siitä että vedessä käy helposti 70 eri viehettä... Etenkin keväällä kun on +15 tuntia päivässä aikaa. Mahdollisuus laaja-alaiseen kalastukseen on koneongella ihan eri luokkaa kuin perholla, tosin vaatii sen ettei kanna vain paria jerkkisettiä mukanaan vaan että arsenaalia on käyttää tehokkaasti vieheitä alle kymmenestä +30cm:n, 10g-200g ja esimerkiksi siimojen skaala sellainen että pystyy tehokkasti onkimaan pinnasta +8m kerrokset.

_________________
Lohi, kuin ihminen sohvakaupoilla.

Joo, mä tiedän nämä jutut.
Noita kuulee ja on tavallaan sattunut omallekin kohdalle.
Kaikkein hauskinta niistä kummiskin tekee vasta se, kun kulman takaa kurvaa vene juttusille.
Niillä on ollut ihan sama meininki mutta täysin eri vieheellä.
Tai ovat saaneet vähän millä sattuu....
Kumpiakin on tullut kohdalle.

Lohihommissa Kymillä vähän samaa....
Monta päivää porukat hakkaa heinä-elokuussa tyhjää.
Sitten paikalle hurauttaa kaveri joka heittää "Ruhan Redtagia", ja koukuttaa pari kalaa.
Kaveri poistuu paikalta ja tyhjänpyytäminen jatkuu.

Toki on hetkiä ja päiviä jolloin väri on pakko löytää, mutta väitän silti sen olevan yliarvostettua.
Ja korostan, että olen toki itsekin joskus saanut pahasti nenääni, kun itseltä puuttuu Se suti.

_________________
Aye aye, Sir!
www.captainmarkus.com

Samansuuntasia kokemuksia täällä. Usein kun kolmen ukon voimin ollaan sutaistua päivä veneellä ja vaihdettu kuulumiset muutaman venekunnan kanssa niin tulokset on ollut samalaisia syönnin kannalta. Monesti jerkki/suspimies ollut mukana tuomassa laajempaa otantaa tapahtumista ja se on tullut toisinaan huomattua, että vaikka miten perhoa lypsäis sisään niin koneonki pesee perho mennen tullen ja päin vastoin.

Pelipaikkojen haussa ja veneen laskussa kalan oletettuihin liikkeisiin on vaikuttanut tuulen suunta ja nopeus, sekä veden korkeus ja väri. Sen jälkeen sopivan värinen/kokoinen perho, sopiva siima (uppoavuus) ja uittaminen. Kylmän veden aikaan alkukaudesta hidas uitto pitkillä leijutuksilla matalasta hakiessa ja taas syksyllä uiton merkitys ja sen vaihtelevuus on tuntunut korostuvan huomattavasti. Kunkin olosuhteen oletetut ottipaikat ollaan kammattu huolellisesti ja jos ei ole kuulunut mitään niin vaihto höyläämään täysin eri tyyppiseen ympäristöön tai sitten odoteltu syönnin alku ja heitetty samoja paikkoja koko päivä.

Nuo "koko merialue jumissa" päivät ovat juuri niitä jolloin joutuu eniten töitä tekemään. Ja samalla niitä jolloin en edes kuvittele perholla voivani hommaa "avata", koneongella tilanne on ihan eri. Ja osatotuus on se että suurin osa uistinkalastajista vetää todella yksipuolisella arsenalilla, kärjistetysti - jollei FT Buster kelpaa kokeilla kelta-musta-vihreää HellHoundia tms, aika harva alkaa ronkkaamaan penkkoja ankoilla tai marraskuun räntäsateessa siirtyy isoihin lippoihin...

_________________
Lohi, kuin ihminen sohvakaupoilla.

Tää on ihan mielenkiintoinen keskustelu. Haukihommat on jääneet muutaman viimevuoden aikana vähän paitsioon, mutta takavuosien kalastuspäivät saavat olla tässä kokemuspohjana. Kalastusalueena on olleet pääosin tuttuakin tutummat mökkivedet lounaisessa saaristossa.

Tyyppiesimerkki todella hankalasta olosuhteesta on loka-marraskuussa matalapaineen jälkeen saapuva laaja korkeapaine ja aurinkopläkä. Tähän kun vielä yhdistää nopean veden laskun ja pakkasyön, on edessä äärimmäisen vaikea haukikeli. Normaaleja kaislan reunoja ja kivikoita heittämällä voi saada muutaman kalan kovalla ponnistelulla, mutta kokonaisuudessaan saalis jää ranoja heittäen laihaksi. Omien kokemuksien mukaan kala kyllä kohtalaisesti syö, pakkohan sen on, mutta se on uinut pois rannoista. Perhokalastaja ei käytännössä pysty niitä enää järkevästi tavoittamaan.

Edellä kuvatuissa olosuhteissa tulee usein jigailtua ahvenia. Mitä vaikeampi keli on ns. perinteisen hauen matalakalastuksen suhteen, sitä enemmän niitä saa jigeistä samoissa olosuhteissa irrotella. Kalat ovat siirtyneet kaislasta ulos ja syvälle. Kotivesillä tämä tarkoittaa sivusuuntaisena siirtymisenä noin 50-200 metriä ja pystysuunnassa noin 5-15 metrin siirtymää. Ihan hyvällä syönnillä saattavat olla, mutta täysin mahdottomassa paikassa perhokalastusta ajatellen. Olisikohan ollut syksy 2010, kun kyseisissä olosuhteissa ahvenet olivat syvällä 14-16 metrissä. Näistä samoista paikoista jysäytteli jigeihin myös runsaasti haukia. Samaan aikaan rannat olivat hauista todella tyhjiä.

Itse uskon, että tuollainen syvän ja matalan välillä tapahtuva siirtyminen on haukien osalta todella yleistä. Ajallisesti puhutaan ehkä joistakin minuuteista ja matkoina korkeintaan muutamasta sadasta metristä. Kalahan voi tehdä tuon vaikka muutaman kerran päivässä.

On muuten toinenkin paikka, josta haukia esimerkkikelissä usein löytää. Nimittäin laajat ja syvät kaislikot, mutta ei kaislan reunat, vaan kaislikon keskusta. Sinne tuntuu jäävän kelillä kuin kelillä kaloja. On vaan ihan mielettömän vaikeita paikkoja kalastaa. Veneellä liikkuessa näkee isojenkin kalojen pakovanoja ja pyörteitä. Pienistä aukoista kaislan keskeltä niitä on mahdollista kalastaakin.

Kevät on sitten täysin eri juttu. Kutu sanelee niin paljon kalan käyttäytymistä, että siinä säätilan vaikutus pienenee. Syksyllä kalastus on hauen suhteen muutenkin pirusti laadukkaampaa kevääseen verrattuna. Kala syö aktiivisesti ja on huipputikissä.

Sellanen juttu... Kun mä toitotan tuon käsialan puolesta....

Virppamiehethän vaihtaessaan kapuloitaan eivät suinkaan hae väriä.
Sitä vain kutsutaan siten, mutta koska kaikilla noilla ankoilla ja kalikoilla on erilainen uinti, niin itseasiassahan siinä puhutaan myös käsialasta.

_________________
Aye aye, Sir!
www.captainmarkus.com

No, ei kai sen mikään pakko ole syödä?

Noin muuten itsellä samansuuntaisia ajatuksi.
Meillä vain vedet siten erilaisia, että jos kala poistuu kaislikosta, pitäisi sen uida melko kauas. Siis halutessaa ahventen perään.
Mutta jostain hemmetin syystä, kun kaislikon reunat ovat hiljaisia ja yrität kauempaa lahtien keskustoista, niin ihan turhaa työtä teet.
Sitä on nimittäin yritetty usein ja huolella.
Tiedän, että myös koneongella.

_________________
Aye aye, Sir!
www.captainmarkus.com

Eihän sen toki pakko ole syödä, mutta esimerkiksi lokakuun lämpötiloissa pitkiä paastoja ei ole varaa pitää. Toki jos vatsassa sulaa juuri nielty kiloinen lahna, saattaa hetkellisesti esiintyä ylenkatsomista lisäpurtavan suhteen.

Nuo syvyydet oli kokemuksia omilta vesiltä, mutta jos se kala ui vaikka vain viiden metrin veteen, on sitä kyllä aika raskasta perholla pyytää. Tosi syvälle vaan tuntuvat tietyissä olosuhteissa painuvan ja ihan hyvin syövän. Näiden syvältä pyydettyjen ja avattujen haukien mahoissa on usein silakkaa silloin, kun silakka sisällä on, eli tuossa lokakuun puolivälin nurkilla. Särkiä ja ahvenia sitten aika tasaisesti. Siikojakin joskus.

No nyt täytyy taas pikkasen olla eri mieltä, mulla on perusuistimista värikarttaa - esimerkiksi Busterista mukana noin 40 eri värin kartta. Ihan vaan jos tulee tilanne jossa värillä on väliä. Mantassa vajaa 10, samat parista vaapusta, puolen kymmentä sitten muutamasta lusikosta, suspista, ankoista eri päillä, Acen Sweet 150, pinta Busterista jne erikoisemmasta. Yksittäisiä "speciaaleja" sitten muutamat kymmenet.
Kaikkiaan haukiuistinlaukku painaa reilut 25kg kuivana, sinne mahtuu jokunen purulelu.

Haen väriä, uintia, kokoa, hahmoa, uittonopeutta, sivuliikettä, pystyliikettä, uintisyvyyttä, värinää, ääntä... Uistimissa on noita ärsykkeitä mitä kokeilla.

Tällä siis tuon omaa tapaa kalastaa, joskus pitää hakea väriä ja silloin tuo Busan 40 loppuu aina kesken mutta mä en usko värin olevan ainoa muuttuja jolla voi syönnin käynnistää (jos uskoisin sokeasti väreihin niin mulla kulkisi 288 eri väristä Busaa mukana, sen verran mahtuisi haukilaukkuun noita - Busa on kuitenkin, kuten Markuksen slinky, monesti tosi sopiva suupala hauelle).
Tässäkin joutuu tekemään kompromissin, pitää olla kokoja, uinteja, ärsykkeitä tms ja kaikissa vielä värejä ainakin peruskartan verran.

_________________
Lohi, kuin ihminen sohvakaupoilla.

Ääääääää.... "myös" Käsialasta.
Lauri, Myös käsialasta.

_________________
Aye aye, Sir!
www.captainmarkus.com

Noistahan on puolet "käsialaa"?

_________________
Aye aye, Sir!
www.captainmarkus.com

Jo vain... ja mä vähän oikaisin äsken.
Totuus on, että renkaan tultua kalastuskuvioihin, on alkanut keskeltä lahtiakin löytyä kaloja.
Sellainen tuskallisen hidas perhouistelu 3-5 metristen lahtien keskustoissa on ajoittain tosi tehokasta ja hauskaa.
Tärpit voi olla melko tömäköitä....

_________________
Aye aye, Sir!
www.captainmarkus.com

No tavallaan. Mut tavallaan ei...
Uistimilla on se "oman uinnin" sisällä vielä käsialalla tehtävät mausteet, ja niissäkin viehekohtaiset erot. Jerkeillä nämä toki korostuvat, vaapuissa on mahdollisuutensa, suspi-lipat-lusikat ovat taas aika lailla uintinsa vankeja.

Noista uittonopeus on mun mielestä ainoa käsialaan täysin sidoksissa oleva (toki sekin vieheen tuomin rajoituksin), esimerkiksi liikeet ovatkin paljon enemmän vieheestä riippuvaisia joille annetaan käsialalla maustetta. Värinällä taas tarkoitan esimerkiksi lipan värinää, en suinkaan kädestä sunnuntaisin lähtevää. Äänellä koukkujen runkomelua (joskus mietin että pitäis kantaa kuminauhoja mukana että vois kokeilla koukun vetämistä kiinni runkoon vs. irtonaisena helisevä), räminäkuulia...

Kaikenkaikkiaan, skaala uistimissa on aivan tolkuttomasti laajempi kuin perhoissa. Mutta koska noilla mausteilla on merkitystä? Ja missä määrin...
Ja siksipä taas tykkään kalastaa perholla, muuttujia on sopivasti - niiden kanssa tulee toimeen hengästymättä. Muutama eri nopeuksisinen siima (nekin jo etukäteen käytännössä valittuna), perhojen värit ja oma uitto. Kulkupelinä rauhallinen rengas. Harvakseltaan tulee tunne että tänään ei näillä pärjää mutta toisaalta, kun miettii vaihtoehtoa (plaanaava vene, 25kg uistimia ja puolitusinaa virveliä) niin ihan hyvin tulen toimeen vaikkei kala pure.
...vaikka tiedänkin että voisin saada sen puremaan jos vain ... ja kuitenkin lopulta valvon illalla sängyssä, kattoa tuijottaen ja miettien - jos...

_________________
Lohi, kuin ihminen sohvakaupoilla.