Czech nymphing - larvastusta tšekkiläisittäin

Teksti ja kuvat: Pavel Adamovský / FlyFishingPoint.net


Dan Svrček (MM 3.) kalastaa Slovakiassa Vah-joella.

Päivänkorennot, koskikorennot, vesiperhoset, kaksisiipiset ja monet muut hyönteiset elävät suurimman osan elämästään vedessä joen pohjassa, kivien alla ja vesikasvillisuuden seassa. Kannattaa tutkia pohjaa jossain sopivassa matalassa kohdassa jokea. Kääntele muutama kivi, nosta ylös pohjaan uponnut oksa tai seulo hieman pohja-ainesta ja huomaat miten paljon elämää joen pohjasta löytyy. Pohjasta voi löytyä muun muassa erilaisia nymfejä ja larvoja sekä noin sentin mittaisia katkoja. Monet hyönteiset, joita pohjasta löytyy, ovat hyvin tärkeä osa perhokalastajien tavoittelemien kalojen ravintoa.

Jo lyhyen pohjan tutkimisen jälkeen on helppo ymmärtää miksi nymfikalastus on tehokasta. Nymfeillä kalastetaan virtaavassa vedessä usein pohjassa tai pohjan tuntumassa eli juuri siellä missä suurin osa kalojen ravinnosta on ja missä kalat saavat helposti ravintoa. Nymfikalastuksessa jäljitellään yleensä katkoja (scud, freshwater shrimp), päivänkorennon nymfejä, vesiperhosen larvoja sekä kaksisiipisten toukkia (midges). Monia kalastajia nymfikalastus ei viehätä niin paljon kuin pintaperhokalastus mutta nykyaikaiselle perhokalastajalle se on välttämätön tekniikka, koska se on niin tehokasta. Se, joka nymfikalastustekniikat hallitsee, saa sen kautta paljon lisää unohtumattomia kokemuksia.

Mitä on tšekkilarvastus?

Tšekkilarva (czech nymph) ja tšekkilarvastus (czech nymphing) tarkoittavat tietyn tyyppistä perhomallia ja erityistä nymfikalastustekniikkaa, joka on kehitetty Keski- ja Itä-Euroopassa. Tšekit ottivat käyttöön niin sanotun puolalaistekniikan (polish nymph) 80-luvulla mutta nimenomaan Tšekin huippukilpakalastajat kehittivät tekniikan lähes täydelliseksi. Perusperiaatteena tšekkilarvastuksessa on kalastaa lyhyellä siimalla, käytännössä vavan kärjen alapuolella ja vapakäsi ojennettuna suoraksi. Perhosiima roikkuu vavan kärjen alapuolella ja se ei usein edes koske veden pintaa. Perhoina käytetään kahta tai kolmea painotettua perhoa. Tšekkilarvastuksessa käytetään tšekkilarvojen lisäksi monia muita perhoja kuten esim. kuulapäitä, jigipäitä jne.


Dan Svrček näyttää oikean vavan asennon tšekkilarvastuksessa.

Tšekkilarvat ovat painotettuja perhoja, jotka on sidottu kaarevaan katkakoukkuun ja ne jäljittelevät katkoja tai vesiperhosen toukkia. Imitaatioiden lisäksi myös värikkäitä perhoja käytetään ja perhot ovat yleensä koukkukooltaan #8-16. Tšekkilarvat ovat melko yksinkertaisia ja helppoja sitoa. Kaareva katkakoukku painotetaan lyijylangalla. Runko tehdään dubbaamalla luonnonkuidusta tai synteettisestä materiaalista. Tšekkilarvojen tyypillinen ominaisuus on myös selkä, joka tehdään lateksista tai vastaavasta materiaalista. Kierteenä käytetään joko monofiilisiimaa tai värillistä kuparilankaa. Oikea tšekkilarva on sidottu aina hyvin ohueksi, jotta se uppoaa mahdollisimman nopeasti.

Tšekkilarvastuksen historiaa

Paradoksaalista kyllä mutta tšekkilarvastuksen historian alkuajat sijoittuvat Puolaan. Tšekkikalastajat tutustuivat puolalaisten käyttämään lyhyen siiman tekniikkaan Puolassa pidetyissä kansainvälisissä perhokalastuskilpailuissa vuonna -84. Useimmat puolalaiset kipailijat olivat itse asiassa pakotettuja kalastamaan lyhyellä siimalla, koska heillä ei ollut perhosiimoja käytettävissä vaan ne oli jouduttu korvaamaan paksulla monofiilisiimoilla. Puolalaisten käyttämät perhot olivat vesiperhosen toukkien (siivilä- ja koskisirvien) jäljitelmiä. Tšekkikilpailijat omaksuivat lyhyen siiman nymfikalastustekniikan hyvin nopeasti ja jo seuraavana vuonna MM-kisoissa, jotka pidettiin Puolassa San-joella, Tšekit sijoittuivat tekniikkaa käyttäen hopealle heti Puolan jälkeen! Vuonna 1986 tämä lyhyen siiman nymfikalastustekniikka toi Tšekin joukkueelle sen ensimmäisen kultamitalin, kun Slavoj Svoboda otti voiton MM-kisoissa Belgiassa.

Ensimmäiset tšekkilarvat sidottiin materiaaleista, jotka hymyilyttäisivät nykypäivän perhonsitojaa. Kuvittele vaikka larvaa, jossa on pesusienestä tehty runko, kierre hevosen karvaa ja selkä sadetakista tai niinistä. Katkakoukkujen käyttö antoi tšekkilarvoille niille tyypillisen muodon ja alunperin paksut sidokset kehittyivät ohuemmiksi sen myötä kun uusia laadukkaita sidontamateriaaleja tuli saataville. Aluksi suosittiin katkojen ja vesiperhosen toukkien jäljitelmäsidoksia. Myöhemmin nämä yksitoikkoiset rungot saivat väriä iskupisteiden muodossa ja tämä suuntaus on mennyt jopa niin pitkälle, että tänä päivänä perhorasioista löytyy larvoja, joiden väreillä ja väriyhdistelmillä ei ole mitään tekemistä jäljitelmien kanssa.


Oikea vavan asento ja siiman käyttö kalastajan etupuolelta katsottuna.

Tekniikka

Perustekniikka tšekkilarvoilla kalastuksessa on lyhyen siiman larvastustekniikka (short nymph, rolled nymph). Tällä tekniikalla kalastetaan käytännössä vavan kärjen alapuolelta siten, että perhosiima ei edes koske yleensä veden pintaan. Ylävirtaheiton jälkeen perhojen annetaan upota pohjaan ja vavalla seurataan niiden liikkumista alavirtaan. Vapakäsi on koko ajan ojennettuna suoraksi eteenpäin. Kun perhot ovat ajautuneet kalastajan kohdalle nostetaan ne ylös pohjasta nostamalla vapaa ylöspäin ja heitetään uudelleen ylävirtaan.

Jotta tekniikka toimisi hyvin, on tärkeää pitää kokoajan kontakti perhoihin. Pienikin liike perukkeessa tai perhosiimassa sivulle tai ylävirran suuntaan tai pienikin takkuilu perhojen ajeessa voi olla tärppi. Jollei kontaktia perhoihin pidetä kokoajan tärppien havaitseminen heikentyy huomattavasti.

Muutama asia mikä helpottaa kontaktin pitämistä perhoihin: Ensinnäkin perhot pitää kunnolla "saattaa" uitossa ja vavan ja siiman tulee seurata perhojen liikettä samalla kun pyritään pitämään siimaa ja peruketta kireällä. Toinen tärkeä asia on perukkeen pituus. Lyhyellä perukkeella on helpompi pitää kontakti perhoihin. Viimeisenä muttei vähäisimpänä asiana on erittäin tärkeää, että perhot on kunnolla painotettuja. Painavampiin perhoihin on helpompi pitää kontaktia kuin kevyempiin (kevyemmät perhot kuitenkin käyttäytyvät luonnollisemmin vedessä). Lyhyen siiman larvastustekniikan lisäksi tšekkilarvoja voi toki uittaa myös pitemmälä siimalla. Silloin perhot heitetään pitemmälle ylävirtaan ja perhosiiman annetaan kellua vapaasti virran mukana. Tärpit havaitaan perhosiiman kärjen liikkeistä tai takkuilusta. Vesitilanteesta riippuen lyhyen ja pitkän siiman tekniikkaa voidaan yhdistellä ja voidaan kalastaa ylävirtaan, alavirtaan tai poikki virran.


Välineet

Yleiskäyttöinen ja yleensä suositeltu vapa tšekkilarvastukseen on AFTM luokan #5 vapa, joka on 9-jalkaa (275cm) pitkä. Siimana on käytössä yleensä DT-siima, joka on luokitukseltaan sama kuin vapa. Viimevuosina kehitys on mennyt siihen suuntaan, että käytetään yhä kevyemmän luokan vapoja (AFTM 4, 3 tai jopa 2). Onkin hyvin tärkeää käyttää mahdollisimman kevyttä vapaa, koska tšekkilarvastustekniikassa (käsi suoraksi ojennettuna ja jatkuvasti heitellen) tuntuu jokainen turha gramma.


Vapoja on suunniteltu myös vartavasten tšekkilarvastukseen. Kuvassa tšekkien suunnittelema Hanak Competition Czech nymph -vapa.

Tšekkilarvastuksessa ei tarvita kartioperuketta vaan peruke tehdään kolmesta 0.12-0.18 mm paksuisesta siiman pätkästä (liitoksien kohdalle tulee sivuperhot). Perukkeen pituus ei saisi ylittää vavan pituutta. Tšekkilarvastuksessa tärppi-indikaattori on hyödyllinen apuväline ja koska usein tärpit huomataan siiman liikkeista on hyötyä siitä, että perhon kärki on hyvin näkyvä. Värilliset niin sanotut valmisluupit (speed connectors) ovatkin suosittuja ja ne ovat myös käteviä perukkeen ja perhosiiman liittämisessä toisiinsa. 

Viimeinen tärkeä väline tšekkilarvastajalle on kahluuhousut. Koska kalastetaan lyhyeltä etäisyydeltä, usein pitää kahlata paikkoihin mihin muilla tekniikoilla kalastettaessa voisi heittää. Muilta osin varusteet tšekkilarvastuksessa ei eroa muissa kalastustekniikoissa käytettävistä välineistä.

Taktiikka

Tšekkilarvoilla kalastettaessa taktiikka vaihtelee aina olosuhteiden mukaan ja tiettyä oikeata taktiikkaa ei ole olemassa. Jokatapauksessa on muutamia asioita, joita kannattaa ottaa huomioon.

Missä:

  • Tšekkilarvoilla kalastetaan virtaavassa vedessä yleensä sekä matalissa että syvissä kohdissa, virtauksien välisissä rajoissa ja virranreunoissa, pyörteissä sekä rauhallisimmissa pooleissa. Kannattaa etsiä paikkoja, joissa on syvempiä monttuja, koska niissä on usein kaloja. Toimivia paikkoja ovat syvät montut kahden virran välissä sekä alueet lähellä vesikasvillisuutta.

Milloin:

  • Joistakin lehtijutuista on voinut saada käsityksen, että tšekkilarvastus olisi tehokasta vain kun kalastetaan harjusta talvella. Tämä ei pidä paikkaansa vaan tšekkilarvastus on toimiva tekniikka ympäri vuoden. Erityisen tehokas (verrattuna muihin tekniikoihin) se on korkean veden aikaan, koska tällöin on muilla tekniikoilla vaikea saada perhoja sinne missä kalat ovat ja ruokailevat. Käytännössä useimmiten, kun pinta-aktiivisia kaloja ei näy kannattaa käyttää tšekkilarvastusta.

Kalastuksesta

Tšekkilarvastuksessa kalastetaan lyhyellä siimalla lähietäisyydeltä ja usein vain hieman vavan pituutta kauempaa. Perhoja uitetaan vapaasti virran mukana. Ainoastaan uiton loppuosassa voidaan antaa perhojen nousta pohjasta kohti pintaa. Tässä nousuvaiheessa voi usein saada kalan ottamaan. Sopiva perhojen painottaminen on tärkeää. Perhojen täytyy olla riittävän painavia, jotta ne uppoavat tarpeeksi syvälle mutta toisaalta ne ei saa olla niin painavia, että ne jäävät jatkuvasti pohjaan. Ylipainotetut perhot eivät myöskään käyttäydy vedessä kovin luonnollisesti. Perhojen paino on valittava veden syvyyden ja virtauksen nopeuden mukaan. Kalastettaessa perhot pitää saada mahdollisimman lähelle pohjaa paikoissa, missä oletetaan kaloja olevan. Kalastettaessa lähietäisyydeltä pitää myös muistaa riittävä varovaisuus, jotta ei säikytetä kaloja. Kun kalastetaan kirkkaassa tai matalassa vedessä, kalastuksen tehokkuus lisääntyy huomattavasti kun pysytään matalana.


Matala asento on tärkeä, kun kalastetaan matalassa vedessä. Kuvassa vuoden 2006 maailmanmestari Vladimir Šedivý kalastaa Divocá Orlice -jokea Tšekeissä.

Tšekkilarvastus on tehokkaimmillaan kalastettaessa harjusta mutta se toimii hyvin myös taimenelle, kirjolohelle, turvalle, seipille, särjelle sekä barbeille. Ei ole mitään erityisiä sääntöjä miten voitaisiin päätellä mikä on tehokkain tšekkilarva. Kun ei ole tietoa mihin perhoon kalat todennäköisesti ottaisivat, laitetaan kolme väriyhdistelmältään erilaista perhoa perukkeeseen. Yleensä luonnollinen jäljitelmäperho sidotaan päätyperhoksi tai ensimmäiseen sivuperukkeeseen ja toiseen sivuperukkeeseen sitten joku värikkäämpi perho. Mitä syvempi vesi ja mitä isompia kaloja odotamme saavamme saaliiksi sitä isompia perhoja voidaan käyttää. Taimenelle jäljitelmäperhot ovat sopivimpia perhoja mutta kirjolohelle ja harjukselle jäljitelmäperhojen lisäksi käytetään eri värisiä perhoja, joilla ei ole mitään tekemistä kalojen ravinnon kanssa. Kalastettaessa muita kuin jalokaloja maltilliset värit ovat yleensä parhaita.

Perhot

Tšekkilarvastuksessa yleisimmin käytetyt perhot ovat tšekkilarvoja, tšekiksi Bobeš (lausutaan bobesh = czech nymph). Tšekkilarva on painotettu perho, joka on sidottu katkakoukkuun. Yleisimmin tšekkilarvat jäljittelevät katkoja, vesiperhosen toukkia tai sitten ne on fantasiaperhoja eli erilaisia väriyhdistelmiä. Oikein sidotun tšekkilarvan pitää olla ohut, jotta se uppoaa mahdollisimman nopeasti. Perhojen koot vaihtelevat olosuhteiden mukaan (veden syvyys, kirkkaus, virtausnopeus, kalojen koko jne). Yleisimmät käytetyt koukkukoot Euroopassa ovat #10 ja #12. Kun kalastetaan isoilla joilla tai mahdollisuus on saada isoja kaloja niin usein käytetään myös perhoja jopa koukkukokoon #6 asti. Pienillä joilla voidaan käyttää taas jopa #16 koon tšekkilarvoja.



Tšekkilarvat eivät ole kuitenkaan ainuita perhoja, jotka toimivat tšekkilarvastuksessa. Myös monet muut perhot ovat toimivia kuten jigipäät, kuulapäänymfit, perinteiset nymfit kuten Pheasant tail, Hare's ear jne. tai nymfit, jotka ovat sidottu erikoiskoukkuun (esim. drop-painokoukkuihin). Erityyppisiä, kokoisia ja värisiä perhoja voidaan käyttää samaan aikaan, koska ei ole olemassa tiettyä parasta yhdistelmää. Jos tiedetään mihin perhoon kalat ottavat, voidaan kalastaa kolmella samanlaisella perholla. Tilanteessa, jossa joki ei ole tuttu ja ei ole tietoa mitä kalat syövät, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kokeiluja ja tällaisessa tilanteessa on etua siitä, kun kalastetaan kolmella erivärisellä ja kokoisella perholla.

Kirjoja ja DVD:tä aiheeseen liittyen

Czech nymph and other related fly fishing methods -kirja (Karel Krivanec et al., Grayling & Trout publishing, 2007)
Fly fishing and fly tying II -kirja/DVD (Jaromir Karafiat & Miroslav Machacek, Hends Products, 2007)
Modern fly fishing vol. 1 - Czech Nymph -DVD (Mountain Media, 2009)

Perhoja tšekkilarvastukseen

Czech nymphs - https://www.flyfishingpoint.net/#/flies/103-czech-nymphs
Disco czech nymphs - https://www.flyfishingpoint.net/#/flies/146-disco-czech-nymphs
Tungsten jigs - https://www.flyfishingpoint.net/#/flies/104-tungsten-jigs
Hare's ears - https://www.flyfishingpoint.net/#/flies/111-hare-s-ears

Artikkeli julkaistu yhteistyössä FlyFishingPoint -sivuston kanssa.  

Sivuston tukijat

Bestgear.fi Kymi Fishing Shop Mistpool Perhokolmio Pohjolan perhokalastaja Ruoto.fi Samgishing Sissos SpeyClave Sportia-Pekka

Artikkeli sivuille?

Voit lisätä artikkelin keskustelupalstalle tai lähetä sähköpostitse ylläpidolle.