GoExpo-messuilla keskusteltiin lohesta paneelikeskustelun muodossa perjantaina 2.3.2012 Helsingin Messukeskuksessa. Keskustelemassa mukana olivat Tapani Pakarinen Riista- ja kalantutkimuslaitoksesta, Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen ja kalastusmatkailuyrittäjä Kari Lossi. Keskustelua johtamaan oli saatu toimittaja ja aktiivinen urheilukalastaja Mikko "Peltsi" Peltola.

Kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että Itämeren lohen tila ei tällä hetkellä ole sellainen kuin sen tulisi olla. Ongelmista nousi esiin erityisesti liian pieni lohikanta, jonka syynä pidettiin varsinkin liian kovaa pyyntiä ja sopivien kutupaikkojen puutetta. Vaelluspoikasten kuolleisuus on kasvanut jyrkästi 90-luvulta alkaen, ja lohia nousee vähemmän kudulle kuin poikasmääristä olisi ennustettavissa.

Villin lohen taloudellinen arvo puhutti ja nosti keskustelijoissa esiin useita mielipiteitä. Todettiin vaikeaksi vertailla mereltä ja joesta pyydetyn kalan taloudellista arvoa, sillä huomioon tulisi ottaa muutakin kuin pelkkä saadun kalan hinta. Myös aiheesta tehtyjä tutkimuksia arvosteltiin, sillä niissä ei ole otettu huomioon kaikkea oheistoimintaa, joilla lohenkalastus parhaimmillaan voisi tuottaa. 

Kalastusmatkailun parissa työskentelevä Lossi totesi, että tällä hetkellä yrittäjille on poukkoilevan lohipolitiikan takia suuri riski tehdä isoja investointeja. Ei voida luottaa, että tulevaisuudessa on riittävästi kaloja pyydettäväksi. Myös muut yhtyivät tähän ja toivottiinkin, että jatkossa kalastus voitaisiin järjestää siten, että kalaa riittäisi kaikille.

Mitä sitten lohikannan hyväksi tulisi tehdä? Varsinkin tutkijat nostivat avainsanana esiin poikastuotannon turvaamisen, eli riittävän määrän kutevia kaloja ja kutualueita. Voimakkaan merikalastuksen aiheuttaman ongelman ohella todettiin, että vaikka suurin osa kaloista pyydetäänkin merellä, myös joessa vapakalastus ottaa noin viidesosan jokeen nousevista kaloista. Toiveena esitettiin, että kalastuksen rajoittamisen lisäksi panostettaisiin jatkossa entistä enemmän myös kutualueiden parantamiseen.

Keskustelussa huomautettiin, että monissa muissa maissa lohen tilaan on kiinnitetty huomiota selvästi Suomea enemmän ja erityisesti puhetta ylläpitänyt Peltola yritti saada selville, mikä Suomessa mättää, kun tutkimustieto ei tunnu välittyvän ylimmille portaille saakka ja toimet vaikuttavat täysin päin vastaisilta. Yksiselitteistä vastausta tähän ei saatu, mutta todettiin lohta todella kohdeltavan poliittisesti eri tavoin kuin muita kaloja. Muiden lajien kiintiöt on mitoitettu suositusten mukaisesti, mutta lohella kiintiö on kaksinkertaistettu suosituksesta.

Itämeren lohen lisäksi keskustelussa nousivat huolenaiheeksi myös meritaimen ja Tenojoen lohikannat. Tenolla ongelmat ovat osittain samoja kuin Itämerellä, mutta erityisesti ongelmana on monimuotoinen geeniperimä: Tenojoella kyseessä ei ole vain Tenon lohi, vaan siitä voidaan erottaa myös sivujokien kannat, jotka ovat erikoisina ja pieninä kantoina uhan alla. Itämeren meritaimenen tila taas todettiin vakavaksi, ja erityisenä ongelmana painotettiin liian voimakasta verkkokalastusta ja saaliskalojen liian pientä kokoa. Muiden maiden hyvät kokemukset muun muassa verkotuskielloista eivät ole jostain syystä johtaneet Suomessa teoiksi.

Lohen tulevaisuuden suhteen nähtiin kuitenkin yhä toivoa. Nykyisetkin kalastuskiintiöt voisivat jälleen tulevaisuudessa olla riittäviä, jos lohen muut ongelmat saadaan taltutettua ja poikastuotanto kasvatettua riittäväksi. Keskustelu päättyi kommenttiin, että viimeaikaisten mereltä kantautuneiden uutisten mukaan edessä saattaa kaikesta huolimatta olla hyvä lohikesä!

- Nojani